Antiikkimatto tunnistetaan usein vasta silloin, kun se on jo ostettu – ja silloin moni huomaa, ettei tiedä mistä materiaalista tai ajalta matto oikeasti on. Antiikkimattojen tunnistaminen ja oikea hoito on taito, jonka voi oppia muutamalla konkreettisella tarkastuskeinolla ja muutamalla hoitosäännöllä, jotka poikkeavat tavallisen sisustusmaton hoidosta merkittävästi.
Suomalaisissa kodeissa kulkeutuu antiikkimattoja perintönä, kirpputoreilta ja ulkomaanmatkoilta, mutta harva osaa arvioida, onko kyseessä käsityönä syntynyt arvoesine vai koneellisesti valmistettu jäljitelmä. Väärä hoito voi tuhota vuosikymmenten arvon muutamassa pesukerrassa, joten tunnistaminen kannattaa tehdä ennen kuin mattoon kajoaa.
Miten tunnistat aidon antiikkimaton
Ensimmäinen ja luotettavin tapa on kääntää matto nurinpäin. Käsinsolmitussa matossa kuvio näkyy takapuolella lähes yhtä terävänä kuin etupuolella, kun taas koneellisesti tuftatussa tai kudotussa matossa takapuoli on tasainen kangaspohja liimattuine nukkineen.
Toinen tarkastuskohta on hapsut. Aidossa käsinsolmitussa matossa hapsut ovat jatkoa maton loimilangoille, eivät erikseen ommeltuja tai liimattuja. Jos hapsut irtoavat helposti tai niiden alla näkyy saumaa, kyseessä on todennäköisesti jäljitelmä.
Epäsäännöllisyys on kolmas vihje. Käsin tehdyssä matossa kuvio elää hieman reunasta toiseen – suora viiva saattaa mutkahtaa muutaman millimetrin verran, ja värisävy vaihtelee luonnollisen värjäysprosessin vuoksi. Täysin symmetrinen, tasavärinen kuvio viittaa konetuotantoon. Tarkempaa opastusta solmutyyppien ja arvon tunnistamiseen löytyy käsinsolmittuja itämaisia mattoja käsittelevästä oppaasta.
Materiaalit ja solmutekniikka kertovat iän
Vanhoissa persialaisissa ja kaukasialaisissa matoissa käytettiin lähes poikkeuksetta villaa nukkaan ja puuvillaa tai villaa loimeen. Silkkiä esiintyy arvokkaimmissa, usein 1900-luvun alun tai sitä vanhemmissa kappaleissa, ja silkki tunnistaa parhaiten siitä, että lanka kiiltää ja tuntuu viileältä sormissa verrattuna villaan.
Solmutiheys on toinen vihje iästä ja laadusta. Mitä tiheämpi solmutus, sitä työläämpi ja yleensä myös vanhempi tai arvokkaampi matto on kyseessä – laadukkaissa antiikkimatoissa solmutiheys voi nousta useisiin satoihin solmuihin neliödesimetrillä. Kudontatekniikan tunnistaminen auttaa myös erottamaan aidon antiikkimaton kelim- tai kilim-tyyppisestä tasokudotusta matosta, joissa ei ole nukkaa lainkaan vaan kuvio syntyy suoraan kudonnasta. Tästä perinteisestä tekniikasta kerrotaan tarkemmin kelim- ja kilim-mattoja käsittelevässä artikkelissa.
Yleinen virhe: kaikki vanha ei ole arvokasta
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus, että jokainen kymmeniä vuosia vanha itämainen matto on automaattisesti arvokas antiikki. Todellisuudessa suurin osa 1900-luvun jälkipuoliskolla valmistetuista matoista on tehtaissa tai puolikoneellisesti tuotettuja, eivätkä ne täytä antiikin määritelmää edes iän puolesta – yleisesti antiikiksi luokitellaan vasta yli sata vuotta vanhat esineet.
Toinen sitkeä myytti on, että haalistunut väri tarkoittaa aina ikää ja arvoa. Todellisuudessa haalistuminen voi johtua yhtä lailla huonosta värjäyksestä, väärästä säilytyksestä auringonvalossa tai kosteusvaurioista, eikä se yksinään kerro mitään maton todellisesta iästä tai laadusta.
Antiikkimaton oikea hoito arjessa
Antiikkimattoa ei kannata imuroida samalla teholla kuin tavallista käytävämattoa. Pyöriväharjaiset imurin suulakkeet repivät herkkää, vanhaa nukkaa – parempi vaihtoehto on käyttää pelkkää imutehoa ilman harjaosaa tai imuroida matalalla teholla nukan suuntaisesti.
Suoraa auringonvaloa kannattaa välttää, sillä UV-säteily haalistaa luonnonvärjättyä villaa ja silkkiä nopeasti ja pysyvästi. Jos matto on ikkunan edessä, sitä kannattaa kääntää muutaman kuukauden välein, jotta kuluminen ja haalistuminen jakautuvat tasaisesti.
Tahranpoistossa kannattaa olla erityisen varovainen: vahvat pesuaineet ja kuuma vesi voivat vaurioittaa luonnonväriä ja hauraita kuituja peruuttamattomasti. Pieni läikkä kannattaa aina ensin taputella kuivaksi puhtaalla liinalla, ei koskaan hangata. Yleisiä tahranpoisto-ohjeita eri materiaaleille on koottu maton puhdistusta ja tahranpoistoa käsittelevään oppaaseen, mutta antiikkimatossa kannattaa aina suosia varovaisinta mahdollista menetelmää.
Milloin antiikkimatto kannattaa viedä ammattilaiselle
Kotipesu sopii vain kevyeen ylläpitoon – perusteellinen pesu on syytä jättää mattoihin erikoistuneelle pesulalle, joka tuntee luonnonvärien ja vanhojen kuitujen käsittelyn. Ammattipesussa matto pestään käsin, kuivataan hallitusti eikä sitä koskaan pyöritetä kotikäyttöön tarkoitetussa pesukoneessa tai höyrypesurissa, jotka voivat kutistaa villaa tai irrottaa värjäystä.
Ammattilaisen apua kannattaa hakea myös, jos matossa on reikiä, purkautuvia reunoja tai irtoavia hapsuja – näiden korjaaminen vaatii samaa solmutekniikkaa kuin alkuperäinen valmistus, eikä itse paikkaaminen yleensä onnistu ilman erikoisosaamista. Tarkempaa tietoa siitä, milloin matto kannattaa viedä pesulaan itse pesun sijaan, löytyy ammattimaista mattopesua käsittelevästä artikkelista.
Paikallista mattokauppaa tai mattoihin erikoistunutta liikettä kannattaa hyödyntää myös arvonmäärityksessä – moni erikoisliike tarjoaa asiantuntija-arvion tai osaa suositella eteenpäin oikeaa asiantuntijaa, jos matto vaikuttaa poikkeuksellisen arvokkaalta.
UKK
Miten erotan käsinsolmitun antiikkimaton konekudotusta jäljitelmästä?
Käännä matto nurinpäin: käsinsolmitussa matossa kuvio toistuu selvästi myös takapuolella ja hapsut ovat jatkoa loimilangoista, kun taas konevalmisteisessa matossa takapuoli on tasainen kangaspohja ja hapsut on kiinnitetty erikseen.
Voiko antiikkimaton pestä tavallisella mattopesurilla kotona?
Ei suositella. Kotikäyttöön tarkoitetut mattopesurit ja höyrypesurit käyttävät liikaa kosteutta ja mekaanista hankausta vanhoille, luonnonvärjätyille kuiduille, ja ne voivat aiheuttaa värien juoksemista tai kuitujen kutistumista.
Kannattaako haalistunut antiikkimatto aina uskoa vanhaksi ja arvokkaaksi?
Ei. Haalistuminen voi johtua yhtä hyvin auringonvalosta, kosteudesta tai heikkolaatuisesta värjäyksestä kuin todellisesta iästä, joten haalistuminen yksinään ei ole luotettava merkki arvosta.
Yhteenveto
Antiikkimaton tunnistaminen perustuu käytännössä muutamaan yksinkertaiseen tarkastukseen: maton kääntämiseen nurinpäin, hapsujen rakenteen tutkimiseen ja kuvion epäsäännöllisyyden huomioimiseen. Kun aitous ja materiaali on selvillä, hoidossa kannattaa suosia kevyttä, harjatonta imurointia, suoran auringonvalon välttämistä ja varovaisuutta tahranpoistossa. Suurempi pesu tai korjaustyö kannattaa aina jättää ammattilaiselle, jotta vuosikymmenten – tai vuosisadan – takainen käsityö säilyy seuraavillekin sukupolville.